Espoon kotikaupunkipolut

 

26 kohdetta • 6 km • versio 2005 •• Kartta

Linkit päivitetty 6.2011

 

PERKKAA–VERMO

 

1  Upseerintornit

Valmistuivat 1988, suunnittelijat arkkitehtitoimistot Ruokosuo ja Björkstam–Heino–Koskinen. Kävelykadun vasemman (=junaradan) puoleiset rakennukset olivat alun perin Säästöpankkien Keskuspankin toimitalona, sitten mm. Nokia Telecommunicationsin käytössä. Nykyään rakennuksissa toimii yrityspuisto Upseerin Avec. Neloistornit muodostavat maisemallisesti komean Perkkaan portin Leppävaaran keskustaan päin.

www.sponda.fi/fi/tilatjapalvelut/Sivut/kohde.aspx?cp=p308


2  Perunakellari

Vara-amiraali Carl Herman Tersmeden kertoo muistelmissaan, kuinka Albergan rälssitilan rakuuna Album palasi 2.8.1762 Pommerin sodasta mukanaan kannu uudenlaisia juureksia: perunoita. Tilan isäntänä Tersmeden otti 12 niistä ja laittoi kokeeksi itämään tässä paikassa olleeseen kellariin. Espoon kaupunki on purkanut kellarin jäljellä olleet holvit. Alue on kaavoitettu puistoksi.

Itsenäisyyden kuusi oli osa Itsenäisyyden lastenrahaston varainhankintaa, istutettu 1987.


3  Kappeli

Rakennettiin puretun helsinkiläishotellin hirsistä Leppävaaran seurakunnan ensimmäiseksi kirkoksi talkoovoimin ja lahjoitusten turvin 1929, suunnittelija Berndt Blom. Kellotapuli Huugo Kaista; opetusministeriö luovutti neljän markan kilohintaan kellon, joka oli valettu 1899 Pietarissa vanhoista kanuunoista ja ammuksista ja palvellut Tuusulan varuskunnan ortodoksisessa kirkossa. Alttarin krusifiksi Ville Vallgrenin. Hyvä paimen -taulu Anna Sahlsten. Toimi lastentarhana 1947–51, Espoon suomalaisen seurakunnan kirkoksi 1950. Riegerin valmistamat urut saatiin 1955 Toukolan seurakuntatalosta Helsingistä. Kappeli saneerattiin 1990. Käytössä on 80 istumapaikkaa.

www.leppavaaranseurakunta.fi


4  Leppävaaran ammattioppilaitos

Valmistui 1961, laajennus 1970-luvun lopussa. Uusi metalliosasto valmistui 2002. Vanha rakennus tullaan purkamaan. Uusi valmistuu kesällä 2007, suunnittelija Teppo Pietarinen. Opetusta Espoon koulutuskuntayhtymän Leppävaaran toimipisteessä järjestetään sähkö-, metalli- ja vaatetusalalla. Opiskelijoita on nyt noin 450, laajennusten jälkeen yli 600.

Albergan kartanon 1803 rakennettu ja 1950-luvun lopulla huonokuntoisena purettu päärakennus sijaitsi nykyisen oppilaitoksen kohdalla. Sitä edeltänyt, 1600-luvulla rakennettu päärakennus sijaitsi puolestaan Kersantinpuistossa, pohjois-eteläsuuntaisesti ilmeisesti itäisimmän säilyneen terassimuurin vieressä.


5  Tersmedenin puisto

(Kersantinpuisto.) Albergan kartanon komeasta puutarhasta on nykyään jäljellä vain pieni osa, joka on pitkälti luonnontilassa. 1700-luvulla alueella sijaitsi barokkityylinen puisto, joka muodostui geometrisistä, kiveyksillä korotetuista terasseista. Osa kiveyksistä on vielä näkyvissä. Näillä kasvoivat mm. kartanon hedelmä-, yrtti- ja kukkatarhat. Kukat olivat lähimpänä taloa ylimmällä terassilla, sitten yrtit ja kauimpana keittiöpuutarha. 1800-luvulla alue oli englantilaistyylistä maisemapuutarhaa.

Erikoisen leiman alueelle antavat harvinaiset metsälehmukset, jotka ovat peräisin viimeistään 1800-luvulta. Muita lajeja puistossa: kiurunkannus, mukulaleinikki, käenrieska ja valkovuokko; ukkomansikka (vanha koriste- ja marjakasvi), taikinanmarja, lehtokuusama sekä syreenipensas.

Kaupunki on muuttamassa puiston nimen Vanhan Albergan puistoksi.


6  Perkkaanpuiston koulu

Suunnittelija Anders Hedman. Alakoulussa on yhdeksän eri kotikielen ja viiden uskonnon opetusta sekä esiluokka. Opetuksessa korostetaan yhteisöllisyyttä, tasa-arvoa ja suvaitsevaisuutta. Koulun kutsumanimi Kissakoulu tulee rakennuksen muodosta, johon arkkitehti oli kuulemma käyttänyt mallina omaa kissaansa.
www.espoo.fi/perkkaanpuistonkoulu

Majurinpolun läheisyydessä olevat ruusupensaat ovat mahdollisesti vanhan ranskanruusun, perinteisen puistoruusun, juurivesoja. Majurinpolun molemmin puolin kasvaa kyläkurjenpolvea, joka on vanha kulttuurikasvi. Kuusikuja johti alun perin Albergan kartanolle.


7  Perkkaanpuisto

Nykyisessä Perkkaanpuistossa oli keskiajalla Storhoplaxin kyläkeskus. Se kuului Helsingin pitäjään 1600-luvulle saakka niin kuin Björnvik, Bredvik ja Mäkkyläkin.

Kylää hallitsivat Vanhan Albergan etupihan rakennukset sekä Bergansin ratsutila, jonka historia tunnetaan vuodesta 1556 lähtien. Sen hankki omistukseensa vuonna 1905 Kustaa ”Kössi” Koskinen, joka vaikutti oleellisesti koko Leppävaaran kehitykseen. Päärakennuksessa aloitti 1906 Leppävaaran ensimmäinen suomenkielinen kansakoulu. 1907 alkaen tilaan kuuluneesta radan pohjoispuolisesta ulkopalstasta erotettiin yli 200 tonttia: nykyinen Lintuvaara. Sittemmin ratsutilan maille nousi Perkkaan asumalähiö ja Siemensin tehdaskiinteistö. berganskiinteistot.wordpress.com/tarina

Bergansin sikalasta Ville Vallgren osti aina kesäpossunsa, jota sitten ulkoilutti narussa taluttaen Perkkaan ympäristössä. Perkkaa–Vermo ry on hankkinut betoniporsaan “Vauhtivillen” muistoksi.

Espoon kaupungin asukaspuistossa on ohjattua ja vapaata toimintaa lapsille ja lapsiperheille. Kesäisin kaupunki tarjoaa puistossa ruokaa lomaa viettäville koululaisille. Iltaisin ja viikonloppuisin asukkaat ja järjestöt voivat käyttää tiloja kokouksiin, tapahtumiin ja juhliin. www.espoo.fi/viherpalvelut


8  Koira ja tähti -patsas

Perkkaan keskipisteessä sijaitseva “Susipatsas” eli “Muuttajan monumentti” tilattiin 1989 taiteilija Pekka Nevalaiselta, joka asui tuohon aikaan Perkkaalla. Kaksiosainen teos konkretisoi ihmisen luontoyhteyttä ja ajan suhteellisuutta. Patsaan on myös tulkittu kuvaavan muuttajan kaipuuta vanhalle kotiseudulleen.

Samassa kalliossa on venäläisten 1915–17 rakennuttamaan Helsingin maa- ja merilinnoituksen tukikohtaan XXX kuuluvan tykkipatterin ammusvarasto, joka myöhemmin palveli mm. Perkkaan huollon konevajana, kunnes se 1970-luvun lopulla vaarallisuutensa vuoksi täytettiin.

weegee.espoo.fi/museot/verkko/valli/valli.htm

www.novision.fi/viapori/avaus.htm


9  Pellavaniementie

Pellavaniementie on entinen tykkitie. Tien eteläpäätyyn, Pellavaniementie 5:n tontin nurkalle on suunniteltu kioskia tai kahvilaa. Yhdyskunnanmäen ympäristö perustuu Lars Sonckin 1908 laatimaan asemakaavaan. Aiemmin mäellä oli viisi huvilaa. Nykyisen Stellan paikalla sijainnut, kuvataiteilija ja piirustuksenopettaja Anna Sahlsténin 1906 rakennuttama kolmikerroksinen tornillinen ateljee-huvila purettiin luvatta joulukuussa 1989, ja toinen paloi 1991.

Jäljellä olevat kolme huvilaa ovat vuoden 2001 kaavan mukaan säilytettäviä. Pellavaniementie 5:n jugendtyylisen huvilan suunnitteli itselleen arkkitehti Berndt Blom. Pellavaniementie 3:n rakennutti kansallisteatterin näyttelijä–kuiskaaja Oskar Salo, jonka vaimo Aili oli oopperalaulajatar. Talo edustaa 1910-luvun huvila-arkkitehtuuria. Itsehallinnontie 5:n rakennutti vuonna 1911 prokuristi ja muusikko Alfred Succo. Rakennuksessa toimi vuosisadan alussa pienten lasten koulu. Huviloiden ympärillä on vanha omenatarha.

Yrityspuisto Stellan rakennukset valmistuivat 1999–2001. Ne on suunnitellut Juha-Pekka Rindell. Stellassa toimii noin 50 yritystä. www.stellabp.fi

Toimistorakennuksien ja Turunväylän välinen viherkaista on myös vanhaa puutarhaa, jossa kasvaa edelleen vanhoja puutarhakasveja: ruttojuuri, ukonkello, pajuasteri, japanintatar. Lisäksi alueella kasvaa vanhoja tammia ja pähkinäpensasta.


10 Yhdyskunnanmäki

Valtioneuvosto vahvisti Albergan taajaväkisen yhdyskunnan perustamisen 2.3.1921. Se käsitti Bergansia lukuunottamatta radan eteläpuoliset alueet Bredvikin yksinäistilaa myöten. Tällaisia yhdyskuntia perustettiin Suomessa kaikkiaan noin 40. Yhdyskunnalla oli 11-jäseninen valtuusto ja hallintolautakunta. Arkkitehti Bertel Jung laati 1926 sille asemakaavan, jossa kartanon ja aseman välillä on komea esplanadi.

Taajaväkisen yhdyskunnan rahoitus perustui 1 %:n tuloveroon, mutta sen toiminta jäi lähes muodolliseksi ja muiden vastaavien tavoin lakkautettiin valtioneuvoston 1954–55 tehdyillä päätöksillä. Parhaan kuvan Leppävaaran huvilayhdyskunnan luonteesta saa nykyään Pellavaniementiellä sekä Friisinmäellä ja Ruukinrannassa.

Vanhan Albergan kartta on kuvattu katukiveyksessä.

Hyvinä talvina Yhdyskunnanmäestä pääsee hiihtämään Espoon kaupungin ylläpitämää päälatua Taliin ja sieltä edelleen Helsingin latuverkkoon.


11 Tarvontie

Valtatie 1 on Suomen päätie. Sitä käyttää tällä kohtaa arkisin 35.000 ajoneuvoa vuorokaudessa. Suomen ensimmäinen moottoritie, 15 km pitkä Tarvontie Huopalahdesta Gumböleen rakennettiin 1956–62 työllistämistöinä 1000 miehen voimin pitkälti käsityönä. Muiden aikansa tiehankkeiden viivasuorista linjauksista poikennutta tietä pidettiin suomalaisen tienrakentamisen kauneimpana saavutuksena. Tietä jatkettiin Veikkolaan 1965–67.

Turunväylän varteen on tulossa uusi Vermonsolmun liittymä sekä runsaasti toimistorakentamista. Nyt siellä on vielä selvästi erotettavissa vanhoja puutarhatontteja, joissa kasvaa hedelmäpuita ja marjapensaita – todennäköisesti perinteisiä maatiaislajikkeita. Puutarha-alueella näkyy jalokuusia ja -mäntyjä sekä myös monenlaisia aitakasveja sekä hyvin säilynyt, kookas tuija-aita. Turunväylän lähellä kasvaa runsaasti tammia. Idempänä mäellä puusto muuttuu enemmän luonnonmetsäksi, jossa kasvaa keväisin ainakin kieloa ja sinivuokkoa. Tarkkasilmäinen voi keväällä törmätä myös huhtasieniin.


12 Ville Vallgren

Ville Vallgren (1855–1940) oli kuvanveistäjä, symbolisti, Suomen kuvanveistäjäliiton puheenjohtaja, terracottayhdistyksen perustaja, taideakatemian jäsen sekä suuri hyvän ruoan ja juoman ystävä. Opiskeli arkkitehtuuria Polyteknillisessä koulussa; lähti 1877 harjoittamaan taideopintoja Pariisiin, jossa asui vuoteen 1913. Sai Ranskan kansalaisuuden 1902. Palkinnot Pariisin maailmannäyttelyissä 1889 ja 1900, professorin arvonimi Suomessa 1918. Tunnetuin teos Havis Amanda (1908). Vallgren asui Albergan huvilayhdyskunnassa kolmannen vaimonsa Viivi Paarmion kanssa vuodesta 1913. Talo sijaitsi lähellä tätä risteystä, johon perimätiedon mukaan Ville ja naapurinsa Akseli Gallen-Kallela jäivät usein jatkamaan tarinointia yöllä erinäisten illanviettojen jälkeen.


13 Linnunlaulu

Näillä main sijaitsi Linnunlaulun täysihoitola, jossa monet Suomen kulttuuripersoonat kävivät lepuuttamassa hermojaan.


14 Tarvaspää

Ateljeelinna valmistui 1913, suunnittelija Akseli Gallen-Kallela (alun perin Axel Gallén). Entisöinti valmistui 1961, suunnittelijat Kirsti ja Heikki Helamaa. Gallen-Kallela (1865–1931) oli Suomen taiteen kulta-ajan vahva vaikuttaja, kansallisten aiheiden ja Kalevalan kuvittaja. Marsalkka Mannerheim piti Gallen-Kallelaa parhaana ystävänään. Taiteilijan puolison Mary os. Slöörin perheen omistamaan Albergan kartanoon kuuluvan Pellavaniemen korkeimmalle kohdalle sijoittuva rakennus oli moderni: siinä oli jo alun perinkin keskuslämmitys ja vesijohto. Jugend-henkinen ateljee oli tarkoitettu pääasiassa taiteilijan omaksi työtilaksi. Mielikuvituksellisine yksityiskohtineen se on ainutlaatuinen taideteos, jonka osia ovat keskiaikainen kirkko päätyineen, Viipurin linnan kahdeksankulmainen torni ja firenzeläinen loggia.

Rakennuksessa toimii nykyään Gallen-Kallelan Museo. Museoalueeseen kuuluu myös 1850-luvulla rakennettu puuhuvila Villa Linudd, jossa toimii kahvila-ravintola Tarvaspää. Huvilan seinillä on Fredrik Ludvig Clasenin Tarvaspäätä esittäviä maisematapetteja. Hirsinen savusauna on Gallen-Kallelan suunnittelema. Tarvaspään piha-alueella kohtaavat kartanomainen puistotunnelma ja jylhän kallioiset havupuumaisemat. Museon ranta-aluetta kunnostetaan parhaillaan, ja siellä on mm. pienvenelaituri. www.gallen-kallela.fi


15 Palstaviljelmät

Alueella on 65 viljelypalstaa, joita vuokraa Perkkaa–Vermo ry jäsenilleen. www.perkkaa-vermo.fi


16 Siemens

Werner Siemens perusti lennätintyöpajan Berliinissä 1847. Toiminta Suomessa alkoi 1855 lennätinlinjan rakentamisella Pietarista Turkuun.

Voidakseen käydä kauppaa Venäjällä Wernerin nuorempi veli Carl muutti Lappeenrantaan ja otti Suomen suuriruhtinaskunnan kansalaisuuden. Keisari Nikolai II aateloi hänet 1896. Teknologian monialayritys Siemens AG:lla on nykyään 430.000 työntekijää 190 maassa. www.siemens.fi/fi/siemens_osakeyhtio/historia.htm

Siemens Oy osti Bergansin tilan 1970 ja teki Espoon kauppalan kanssa aluerakentamissopimuksen. Perkkaan ensimmäinen moderni kerrostalo valmistui joulukuussa 1972 osoitteeseen Everstinkuja 1.


17 Leppävaaran radioasema

Valmistui 1931, suunnittelija G. Wigström. Vastaanottoasema liittyi rannikkoradiotoimintaan, jolla pidettiin yhteyttä suomalaisiin kauppalaivoihin näiden ollessa merillä. Asemalla työskenteli alun perin viisi päivystäjää. Sen laitteistoon kuului kolme Marconi-tyyppistä liikennevastaanotinta sekä kehäantenni ja kaksi puista mastoa. Lisääntyvän asutuksen aiheuttamien häiriöiden vuoksi vastaanottoasema siirrettiin 1952 Keimolaan, jolloin Leppävaara automatisoitiin ja muutettiin lähetysasemaksi.


18 Hatsinan puisto

on nimetty Venäjällä Pietarin vieressä sijaitsevan Espoon ystävyyskaupungin mukaan. Espoolla on Euroopassa kahdeksan ystävyyskaupunkia, joista kuudelle on nimetty puisto.

Kaupunginhallitus on varannut Suomen suurimmalle arkkitehtitoimistolle Evatalle puiston länsipäästä alueen 31.12.2006 saakka monipuolisen vapaa-ajankeskuksen suunnittelua varten.


19 Monikonpuro

Monikonpuro alkaa Lintuvaaran Äijässuolta ja laskee Iso-Huopalahteen, pääuoman pituus 6,5 km. Puron varressa oli 1700-luvulla yhteensä 10 kalaporrasta, jotka kuuluivat Albergan kartanolle, Bergansin ratsutilalle ja Mäkkylän tilalle. Puroon siirrettiin 1990-luvulla taimenkanta Inkoon Ingarskilasta, mutta se hävisi vuosien 2002–03 kuivina kesinä ja kylminä talvina, kun puro jäätyi pohjaan saakka liian vähäisen virtaaman vuoksi.

Monikonpuron koskea siirrettiin hieman etelään radan levennyksen alta vuonna 2001. Alkuperäisen koskipaikan tällä puolella sijainneessa “Strand Cafessa” eli Koskikahvilassa toimi kieltolain 1919–32 aikaan salakapakka, josta sai ns. kovaa teetä ja grogeja – poliisiaseman ollessa kosken toisella puolella.

weegee.espoo.fi/museot/verkko/kirkasta/vahit.htm


20 Sillat

Alueella kasvaa monipuolinen valikoima pajuja, joista monet ovat kasvutavaltaan ja oksiston väreiltään kauniita katsella. Lisäksi siellä on isosorsimoa, jota istutettiin Suomeen lupaavana rehukasvina 1700-luvulta alkaen mm. Carl von Linnén suosituksesta. Kasvin lehdillä majaillut nokisieni aiheutti karjalle paikoin myrkytyksiä, joten rehukäyttö ei yleistynyt. Isosorsimo kuitenkin jäi ja leviää edelleen syrjäyttäen rantavesien alkuperäislajeja. kasvio.avoin.jyu.fi/laji.php?id=283


21 Talin jätemäki

Iso-Huopalahti oli ennen eräs pääkaupunkiseudun parhaimpia lintukohteita, kunnes lahden pohjoisosasta täytettiin 27 hehtaaria ja sitä käytettiin kaatopaikkana 1963–80. Jätemassoja on paksuimmillaan 20 metrin kerros. Jätevuoren hengitysputket näkyvät yhä maanpinnalla. Myös Tarvontien kannaksen rakentaminen sekä Talin jätevedenpuhdistamon jo päättynyt toiminta olivat omiaan heikentämään lahden tilaa.

Alue on tyypillistä joutomaata: runsas ruohovartinen kasvillisuus, hyvä valikoima ketokukkia, paljon ohdakkeita joten runsaasti perhosia, sekä useita eri lajeja villiintyneitä ruusupensaita. Syksyisin näkee laajoja mustesienirykelmiä ja toisinaan myös komean ukonsienen.

Varsinkin jätemäen itäpuoli on kuitenkin yhä seudun parhaimpia alueita pensas- ja lehtimetsälintujen sekä yölaulajien kuten ruisrääkän, luhta- ja viitakerttusen sekä pensassirkkalinnun havaitsemiseen. Kesäöisellä retkellä voi myös nähdä lepakoita hyönteisjahdissa rannalla ja veden päällä. Monikonpuron suun lähellä on parina kesänä pesinyt koskelopari. Alueella pesii myös näyttävä lapasorsa ja uhanalainen pikkutikka. Kevätmuuton aikaan lahdelle kerääntyy huomattavia määriä vesilintuja, kahlaajia ja lokkeja. Näköala.

Tarvon saari oli kieltolain aikaan tärkeä pirtukaupan keskus: asiakkaina ovat olleet mm. Ville Vallgren ja Akseli Gallen-Kallela.


22 Jupiter

Tähtitieteellisen yhdistyksen Ursan ylläpitämään aurinkokunnan pienoismalliin kuuluva Jupiter mittakaavassa 1 : 1 miljardi asennettiin Talin jätemäen silloin korkeimmalle kohdalle Helsingin puolelle vuonna 1992. Aurinkona on 140-senttinen teräspallo 20 metriä korkean pylvään nokassa 817 metrin päässä Jupiterista Pajamäen Patterimäessä. Myös muut planeetat löytyvät Laajalahden ympäristöstä.

www.ursa.fi/ursa/aurinkokuntamalli/jupiter


23 Vermon ravikeskus

Katsomo ja ensimmäiset tallirakennukset valmistuivat 1977, suunnittelija Risto Manérus. Vermo on valtakunnallisessa rataluokituksessa maan keskusravirata. Ravipäiviä on vuodessa 63. Keskiviikkoisin ajetaan valtakunnalliset V5-ravit. Vuotuiset päätapahtumat ovat kansainvälinen Finlandia-Ajo, joka on EM-osakilpailu, ja kotimaisten lämminveristen Suuri Suomalainen Derby.

Rata on arkipäivisin harjoituskäytössä, mutta muuten alue on vapaasti esim. ulkoilijoiden käytettävissä. Hevosilla on alueella aina etuajo-oikeus. Katsomo- ja ravintolatilat sekä paikoitusalue ovat varattavissa erilaisten ryhmien ja yhteisöjen käyttöön. www.vermo.fi/vermo/fi/vermon_ravirata/historia

Merimieskirkko pitää kesäsunnuntaisin parkkipaikalla suosittua kirpputoria. Syksyisin alueen nurmikoilla laiduntaa suuria hanhiparvia, mm. valkoposki- ja kanadanhanhia.

Uutta ratsastuskeskusta ollaan kaavoittamassa nykyisen betoniaseman tienoille.


24 Kasvit ja puut

Vermosta lähtevän polun varrelle on istutettu sahalehtistä liuskeleppää sekä aikaisin keväällä kukkivaa ruttojuurta. Tien varrella rehottaa tiheä rohtoraunioyrttikasvusto, joka tienpiennarten niittämisen ansiosta kukkii sekä alkukesästä että loppukesästä. Pientareilla näkyy myös punakoisoa ja puutarhakarkulaista piparjuurta.


25 Kiinteistö oy Vermonhovi

Vermonpolku 3. Valmistui 1986, suunnittelijat Matti Nurmela, Kari Raimoranta ja Jyrki Tasa. Alueella on vaihtelevan muotoisia ja materiaaleiltaan mielenkiintoisia pieniä yksi- ja kaksikerroksisia vuokrataloja.


26 Puinen kouru

Perkkaan asukkaiden pusikosta löytämä puinen kouru lienee jatkunut ennen Tarvontien rakentamista Laajalahden rantaan. Sen käyttötarkoitus ei ole varmuudella tiedossa.

Kourun varrella kasvaa ketohanhikkia sekä tavallisia kosteikkokasveja: suo-orvokki, mesiangervo, järviruoko, rantayrtti, vesikuusi, punakoiso.




SEURAAVA POLKU: PUUSTELLINMÄKI